Itärajan toisella puolen

Yhdeksäs päivä Venäjällä, eikä minkäänlaista kotoista oloa vieläkään. Toisaalta, tuskin tuleekaan. Ilmastoltaan luminen ja suhteellisen kylmä Pietari ei ole eronnut sen kummemmin kotimaasta, mutta kaikki muu onkin, useimmiten vähemmän positiivisesti. Paitsi hintataso. Jes.

Ajattelin lähinnä ajankuluksi tässä näpytellä taas vähän tekstiä, ettei tule liian pitkää taukoa julkaisujen välillä.

Päivien madellessa eteenpäin, on hotellihuone sekä meidän kerroksen aula (koska siinä nyt sattuu olemaan toimivampi nettiyhteys) tullut harvinaisen tutuksi. Tutuiksi ovat tulleet myös mm. öljyinen pasta, kuiva ja mauton kana, omituinen liha, erittäin oudolta maistuva pastakastike sekä epäilyttävän näköiset kalapalat. Ennen ensimmäistä aikaista otteluamme saimme myös tutustua käsitteeseen "second breakfast". Ottelu oli klo 12, joten suuntasimme niin sanotulle lounaalle jo 10 aikoihin, mutta yllätykseksemme tarjolla olikin edelleen sama aamiainen, toiveistamme huolimatta. Söimme siis uudelleen ravitsevan aamupalan, joka koostuu nuggeteista, paistetuista perunoista, makkaroista, munakokkelista, kananmunista ynnä muusta kivasta pikku naposteltavasta...

Eilen kävimme pienellä turistiajelulla ympäri kaupunkia. Historiallisten rakennusten ohi ajaessa ja harvinaisen viihdyttävää opasta kuunnellessa ajatukset karkailivat miettimään Neuvostoliiton aikoja, maan historiaaa ja nykytilannetta. Demokratian tilannetta, propagandaa, asukkaisen oloja jne. Kuinkakohan paljon paikalliset todella tietävät omasta maastaan? Kuinka paljon me tiedämme Venäjästä; mikä on totta, mikä ei? Sen verran tiedän, ettei Venäläisiä hävetä yhtään vetää reippaasti kotiinpäin. Se on tullut huomattua. Lisäksi paikallisilla vaikuttaisi olevan korostunut itsevarmuus ja -luottamus.

Turnausjärjestäjien ilmoitus muuttuneesta otteluohjelmasta.

Alkuperäisen otteluohjelman mukaan meillä olisi ollut ensimmäinen jatkopeli kello 19.00 A-lohkon voittajaa vastaan, jonka piti kaikkien todennäköisyyksien mukaan olla Venäjä. Toisin kuitenkin kävi ja Venäjä jäi lohkonsa toiseksi. Pikaisesti Venäjän palloliitto muutti kuitenkin otteluohjelmaa omille pojille sopivammaksi, joten he saivatkin pelata iltaottelu, kun me suomipojat sen sijaan saimme heidän pelivuoron kahdeltatoista. Ei nyppinyt yhtään. Karma taisi kuitenkin puraista, ja Venäjä putosi jatkosta hävittyään ehkäpä turnauksen eksoottisimmalle joukkueelle, Etelä-Afrikalle, 0-2. Itsellä kävi jo mielessä, että lopetetaankohan turnaus tähän, kun ei isännät voi enää voittaa..

En kyllä oikein osaa kuvitella, että Suomen Palloliitto lähtisi muuttamaan otteluohjelmaa vain sen takia, ettei kaikki nyt mennyt suunnitelmien mukaan ja koska pojat nyt joutuvat pelaamaan kello 12 eikä sinne ehdi kukaan katsomaan. Aika röyhkeää, jos minulta kysytään. Seitsemällä tunnilla on jo merkittävä vaikutus palautumiseen ja valmistautumiseen. Unohtivatko järjestäjät, mistä (kilpa)urheilussa on pohjimmiltaan kyse? Toisten tulosten ja saavutusten mitätöinti ei anna kovin suurta kannatusarvoa urheilijoiden keskuudessa, enkä oikein tiedä, miten Venäläiset siihen itsekään suhtautuivat. 

Vaikka kyseessä onkin suhteellisen pienen mittakaavan tapahtuma maailman urheiluun verrattaessa, ei tämä mielestäni siltikään ole kovin hyväksyttävää. Korruptio on jo liian iso ongelma urheilussa. Tapahtuman mittakaava ei tee siitä sen oikeutetumpaa. Pidetään urheilu urheilijoiden välisenä kilpailuna. Rehellinen voittaja on aina onnellisempi voittaja.

Uusi, suunnitellumpi, vuosi!

Ensinnäkin, Hyvää Uutta Vuotta, Gott Nytt år, Happy New Year, Feliz Año Nuevo, Ein Gutes Neues Jahr ja niin edespäin. Vuosihan tosin vaihtui jo reilu viikko sitten, joten olen ehkä tapani mukaan hiukan myöhässä tämänkin asian kanssa. Myöhästymisestä pääsemmekin kätevällä aasinsillalla tämänkertaisen aiheen kimppuun, eli suunnitelmallisuuteen ja jossain määrin täsmällisyyteen.

Itselleni vuosi 2015 on monellakin tapaa erilainen kuin aikaisemmat vuodet. Ensimmäistä kertaa urallani pelaan eri seurassa kuin aiemmin, eikä minulla ole enää koulunkaan osalta velvoitteita, sillä valkolakki istui päähän kuin lasikenkä Tuhkimon jalkaan. Noin kolmen viikon joululoman aikana minulla ei siis ollut minkäänlaisia rutiineja, vaan tein mitä huvitti ja nukuin miten huvitti. Ai, mitä autuutta. Nyt harjoitukset ovat kuitenkin päässeet käyntiin ja henkilökohtaisesti tunnen olevani määrätietoisempi kuin koskaan. Tätä on edesauttanut uusien maalivahtivalmentajien tarkat harjoitussuunnitelmat koko kauden osalta, sekä ennestään tutut, fysiikkavalmentajan laatimat, omat harjoitussuunnitelmat.

Mennään siis aiheeseen!

Miksi suunnitelmallisuudesta on hyötyä?

Monet tietävät, miten saamaton tunne on mennä salille päättäväisenä ja innostuneena, mutta perille päästessä huomaa, ettei tiedä yhtään mitä tehdä. Harjoitusta ei ole suunniteltu etukäteen, eikä yksittäisiä liikkeitä ja suorituksia pysty niputtamaan sopivaksi harjoitukseksi paikan päällä. Silloin harjoitus jää usein turhan kevyeksi/lyhyeksi/hyödyttömäksi jne. Tämä on helposti vältettävissä hyvällä valmistautumisella ja etukäteen suunnittelemisella. On helpompaa mennä salille selkeä ohjelma mukanaan, jolloin mitään ei tarvitse jättää arvailujen varaan. Suunnittelemattomuus johtaa usein huonoon harjoitukseen, jolloin pettymyksen tunne valtaa yllättävänkin helposti mielen, joka puolestaan rokotttaa motivaatiota. Selkeä suunnitelma sen sijaan helpottaa kummasti harjoituksen läpisuorittamista ilman sen suurempia vaikeuksia, oli kyseessä ihan satunnainen salillakävijä versus ammattiurheilija.

Suunnitelmallisuus parantaa kurinalaisuutta. Tästä hiukan lisää Jukka Viljasen blogissa. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että itseään on paljon helpompi pakottaa tekemään kaikkensa, kun päivän ohjelma lukee selvästi edessäni. Näin minulle jää vain kaksi vaihtoehtoa; suoritan harjoituksen, ja tiedän sen hyödyt, tai sitten jätän sen tekemättä, ja tiedän mitä minulta jäi tekemättä. Jos minulla ei olisi tätä ohjelmaa edessäni, olisi helpompaa jättää tekemättä, sillä minä en olisi oikeastaan jättänyt mitään tekemättä! 

Tämä on myös kätevä tapa toimia omana valmentajanaan, sillä harjoitusseurantaa on paljon helpompi myös täyttää sen mukaan, kuinka hyvin on suunnitelmaansa toteuttanut. Eli kiltisti vain salille, juoksupolulle, kentälle tai altaaseen, jos ohjelmassa niin lukee!

Rutiinin sisäistäminen vie aikaa.

Tätä asiaa ei missään nimessä saa vähätellä! Usein törmää sanontaan, että uuden tavan oppiminen kestää 21 päivää. Tämähän ei pidä paikkaansa. Kuten olen aiemmin jo todennut, yksilön kehitys on ainutlaatuista, eikä tällekään asialle voi osoittaa faktisesti tarkkaa lukua. Erään tutkimuksen (How are habits formed: Modelling habit formation in the real world) mukaan uuden tavan oppimiseen menee keskimäärin 66 päivää, eli noin kaksi kuukautta. Jotkut luonnollisestikin sisäistävät tavan paljon nopeammin ja jotkut paljon hitaammin. Eli ei siis kannata lannistua, vaikka kolmen viikon jälkeen harjoittelu/syöminen/opiskelu tuntuu edelleen vastentahtoiselta ja vaikealta! Stick to the plan!

Luo oma suunnitelmasi!

Oli tavoitteenasi sitten lukea pääsykokeisiin, parantaa suorituskykyä, pudottaa painoa tai tähdätä maratoniin, suosittelen erittäin lämpimästi hyvän harjoitussuunnitelman laatimista.

Omasta mielestäni seuraavat kannattaa ottaa huomioon:

(muistakaa toki, etten minä mikään valmentaja ole, vaan nämä ovat vain minulle sopivia asioita. Jos suunnitelman luominen ei onnistu, kannattaa jostain pyytää apua sen kanssa!)

• Tarkenna tavoitealueesi = mitä haluat kehittää, mihin suuntaan jne.
• Suunnittele harjoitusten sisältö. Muista monipuolinen tekeminen, äläkä ylikuormita vain yhtä aluetta.
• Rakenna viikkosuunnitelma selkeällä teemalla. Mitä tällä viikolla harjoitellaan?
• Muista rasituksen jakaminen. Joka päivä ei voi mennä sata lasissa, muista palautuminen!
• Muista huomioida muu ajankäyttö! Älä suunnittele päivääsi täyteen, jos sinulla on muutakin menoa. Muista, että 4x1h viikossa on tehokkaampaa kuin 2x2h viikossa!
• Muista myös harjoitusseuranta, jotta tiedät, kuinka paljon olet tehnyt mitäkin.

Älä ole liian ankara itsellesi, vaan suunnittele juuri sinulle sopiva ohjelma! Kun tuntuu hyvältä, tahtia voi kiristää!

Ole oma itsesi!

-CE