Kävin eilen luennoimassa 98-99-syntyneiden poikien käsipallomaajoukkueen leirillä Solvallassa, ja päällimäinen tunne oli onnistunut! En ollut ennen luennoinut missään muualla kuin koulussa, omien luokkalaisten edessä, joten mietin kyllä monesti, että mitäköhän tästä tulee. Hyvin se onneksi tuntui menevän ja palaute valmentajilta oli positiivista. Toivottavasti ainakin pari poikaa jaksoi kuunnella höpötyksiäni. Aiheena minulla oli siis pitkälti samat asiat, mitä olen käsitellyt myös teksteissäni. En halunnut takertua yksityiskohtiin, joten asiat käytiin läpi aika hyvällä tahdilla.
Yksi asia, jota painotin luennossani oli jännittäminen. Oli sopivaa noin muutenkin käsitellä asiaa, sillä voin rehellisesti myöntää, että itseänikin jännitti hiukan ennen luentoa, vaikka olenkin aina viihtynyt esiintyessäni. Jännittäminen onkin tämän tekstin punainen lanka - mitä on jännittäminen ja voiko sille mitään? Voiko jännittämisen kääntää voimavaraksi? Voiko opetella jännittämään?
Pulssi nousee, kämmenet hikoilevat, jalkoja tärisyttää...
Tyypillisiä jännittämisen oireita, eikö vain?
Nämä ovat kehon tyypillisiä oireita, kun kokee olevansa epämieluisassa tilanteessa. Jännittämisessä on kyse stressitason noususta. Kun aivot ja keho kokevat olevansa epämieluisassa tilanteessa, lähtevät hormonit pyörimään. Aivot lähettävät signaalin, jotta elimistö vapauttaisi kehoon niin sanottuja stressihormoneja, eli adrenaliinia, nonadrenliinia sekä kortisolia. Joku voi puhua pelon tunteesta, sillä mantelitumake on myös aktiivinen tämänkaltaisissa tilanteissa.
Usein jännittäminen nähdään huonona ja haitallisena asiana. Hassua, sillä vapauttamalla kyseisiä hormoneja aivosi pyrkii valmistamaan sinua optimaaliseen tilaan - jotta olisit parhammillasi!
Miten siis voit ottaa tästä ilmiöstä parhaimman mahdollisen hyödyn irti?
Jännittäminen on luonnollista, jota pitkälti jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Tilanteisiin, jossa tietää jännittävänsä, voi kuitenkin valmistautua. Jännittämisen voi kääntää voimavaraksi. Yksinkertaisimmat metodit tähän ovat ns. kuivaharjoittelu, sekä mielikuvaharjoittelu. Lisätään vielä listaan itsesuggestio, jota käsitellään enemmän toiste.
Kuivaharjoittelulla tarkoitan yksinkertaisesti tilanteiden harjoittelemista keinotekoisesti luodussa ympäristössä. Esimerkiksi jos sinua jännittää pitää puheita tai esitelmiä, harjoittele ensin esittämällä ne ystävillesi tai perheellesi! Itselleni kynnys esiintyä perheelle ja läheisille on jostain syystä paljon suurempi, kuin tutuille tai puolituntemattomille esiintyminen! Luo tilanteita, jossa koet samat tunteet, kuin h-hetkenä. Opi tuntemaan nämä oireet ja tiedä tasan tarkkaan, mitä tapahtuu ja miltä se tuntuu. Pelkästään tilanteen ja tunteiden tiedostaminen ja sitä kautta niihin varautuminen, auttaa sinua kontrolloimaan niitä tositilanteen tullen. Myös toistot auttavat jännittämisen kanssa, sillä kun esiintymisiä, kilpailuja, otteluita ja suorituksia kertyy enemmän ja enemmän, olet kokeneempi toimimaan tilanteessa. Tositilanne on luonnollisestikin aina eri asia, mutta ei kannata aliarvioida omaa valmistautumista ja harjoittelua!
Entäs sitten mielikuvaharjoittelu? Mitä hyötyä on vain ajatella asiaa, sillä sehän vain lisää jännittämistä?
"En mä haluu ajatella sitä paljoo, mä alan vaa jännittämään enemmän."
"Älkää miettikö mitä tulee tapahtumaan, vaan menkää ja nauttikaa!"
Nämä kaksi lausetta olen kuullut monesti, ensimmäisen kavereiden tai urheilijoiden suusta, toisen taas valmentajilta pariin otteeseen.
Ymmärrän, mitä he ovat ajaneet takaa, mutta olen silti eri mieltä. Miksi haaskaisin tilaisuuden valmistautua otteluun tai kisaan henkisesti, jos se voi toimia voimavarana huonona hetkenä? Mikä järki on vain mennä ja kisata, miettimättä mahdollisia tapahtumia ottelun aikana? Miksi minun ei pitäisi ajatella, että katsomossa on nyt 40 000 ihmistä katsomassa, sen totutun 3000 sijaan? Miksi minun ei pitäisi valmistautua siihen, että teen pahan virheen? Että tuomari viheltää aivan miten sattuu? Että vastustaja ei pelaakaan niin kuin oletettiin?
Mielikuvaharjoittelun kautta voit valmistautua tunteiden vuoristorataan, jotka koet tiukimmassakin paikassa. Paineensietokyky kulkee periaatteessa käsi kädessä tämän asian kanssa. Usein puhtuaan siitä, miten maailman huiput erottavat itsensä muista taidollaan suoriutua äärimmäisen paineen alaisina. Minä uskon, että he ovat valmiina kohtaamaan nämä paineet. He tietävät nämä paineet ja odotukset, joten he käsittelevät ne etukäteen.
Olet urasi hienoimman paikan edessä. Tästä olet aina unelmoinut. Nyt haluat onnistua. Mitä sinun kannattaa odottaa? Miten valmistaudut?
Monet urheilijat käyvät läpi yksittäisiä ottelutilanteita tai suorituksia. Miten saan askelmerkit osumaan kohdalleen? Miten haastan 1v1-tilanteessa? Nämä tilanteet tapahtuvat kuitenkin myös joka päivä harjoituksissa, joten minusta niiden liiallinen kertaaminen ei enää hyödytä. Minusta keskittyminen kannattaa suunnata asioihin, jotka eivät ole totutun kaltaisia. Mikä on erilaista?
(Jos etukäteen tunnet tapahtumapaikan, hyödynnä muistikuviasi. Jos et, ota siitä selvää!)
Miten matkustat tapahtumapaikalle? Käy matka läpi mielessäsi.
Millainen pukuhuone on? Näe se.
Millainen pukuhuone on? Näe se.
Onko paikalla paljon äänekästä yleisöä? Näe ja kuule se.
Millainen alusta on? Tunne se.
Millainen henki kanssapelaajilla tai -kilpailijoilla on? Tiedosta se.
Millainen sää on? Koe se.
Mitä ajatuksia mielessäsi käy? Tiedä ne.
Käy läpi kaikki, mitä vain voit. Sitten, kun on h-hetken aika, ymmärrät, että olet jo ollut tässä tilanteessa. Tiedät mitä tapahtuu. Tiedät, miten reagoit. tiedät, miten toimia kun jotain menee huonosti. Olet valmis.
Hyödynnä jokainen pisara kehosi adrenaliinista.
Ole optimitilassa.
Jännitä.
-CE
